Kolmastoista

Laakso jo nukkuu sumuun

ja rannikko herää väriin.

Minä vuorella istun, odotan

kaupunginvaloja syttyvän.

Ajan juoksu on vaativa ystävä,

siitä kukaan ei otetta saa.

Sen sijaan jään menneeseen makaamaan

Kohautan olat, ja tuuli soi.

Jo neljä tuntia täällä odottanut

Teitä jokaista oon leikkimään

Leikki loppunut on jo osalta

Meitä kaks on jäljellä

Oli hassua ymmärtää vaikkapa

maailma ilman sinua.

Kuvasta muistin miten hatara,

olin ilman sinua.

Miten vaativaa oli pääsy irti.

Sut löysin vaikka etsinyt sua en

Kerran lähdit kesäksi pois

Jäin vuorelle katsomaan.

Näin laulussa nielen kyyneleet

jotka mua satuttaa

Oudon rakkauden kohtasin silloin

vaikka erilleen halkaistiin

meidät toisemme jättämään

Kohtaloksi molemmilta vaadittiin

Mä lupautunut oon jo hänelle

vaan kukaan ei kertonut

Että rikkoisin sinut edessäni

vaikka olit voimaton.

Nousen istumaan kun havahdun

Kukaan ei tullutkaan.

Laakso harmaa kuin uneni aikoinaan

Kuin sieluni mustuuttaan

Ehkä aikamme lasissa loppui jo

eikä kierrosta uusita,

joudun ristini kantamaan, sinusta

en koskaan tehnyt rakkautta.

Tuuli hieroo vuorella silmiään

Kaupungissakin jo nukutaan

Leikki loppunut on jo osaltain

Meitä jäljellä ei oo ketään

"Mutta itsesi löydät sä minusta"

Sanot yllättäin takaani

"Ei Viimeistä kertaa meillä oo,

vaan ikuisuus taskussasi"

Ja me molemmat jäädään makaamaan

Ajan juoksua palvelemaan

Laakso kääntyy kyljelleen unessaan

ja meille vain tuuli soi.

Oli hassua ymmärtää vaikkapa

maailma ilman sinua.

Kuvasta muistin miten hatara,

olin ilman sinua.

Miten vaativaa oli pääsy irti.

Sut löysin vaikka etsinyt sua en

Onko maailmaa ilman sinua.