Sokerisydän

Taivas puhaltaa niin,

kuin tuhansia vuosia ennenkin.

Ja ollut on kauan hehkua, ilmaa,

puhdasta. Siitä iloitsee maa.

Kun kyyneliin purskahtaa,

lintu ohilentävä

taivaalle se kurkottaa.

On tähdet maan helyjä.

Tähtiliimaksi ikävä taantuu,

sokeriksi pienen sydämen.

Kun kaipuu ja kipu maatuu,

Jokainen saa rakkauden, tähtösen.

Ja kuin sokerisydäntä hellivä,

pikkulintu ohilentävä,

on juurtunut lihaksiin ja taivaaseen,

tiedän, ettemme näänny kaipuuseen.