Hirttomuste

Ahdistuneen mielen muste

on raudasta ja sulfaatista.

Se ei välky kuin ruoste,

eikä tiedä kuin Hume.

Puhe syntyy pahuudesta.

Kuin puutos se iskee,

syvälle puree,

vaik' sydän puskee.

Ruosteeseen kuin viini käy,

horisontti piilossa, kun ei näy.

Mustetta pyyhin otsaltani.

Epätoivon siemen se on,

se, kun välttää kohtalon.

Mikään ei elä, ellei se synny.

Mitään ei ole,

ellen kainosti, ja niin.

Taas jyllään läpi vartalon.