Puhdas mieli

Öinen sirkka lenteli ja huokaili,

oi, mistä saisin itselleni kanelin.

Se viippui ja vaappui,

kieri ja vieri,

muttei kanelia ollenkaan,

löytänyt siimeksistä peltomaan.

Vaan tapasi mansikan pienen pyöreän,

punaisen, hassun ja hilpeän.

Se kertoi tarusta salaisesta,

paikasta, josta löytyi se haluttu,

sirkan etsimä kaneli-tuttu.

Niin tarttui sirkka neuvoon,

ja lentoon pyrähti.

Se lensi yli maiden ja merien,

taakse pilvilinnojen muurien suurien.

Lopulta sirkka huomasi kaukana alla,

ettei kanelipeltoa ollut piiskannut halla.

Kanelin se sai vierelleen,

ja tarinan on pakko jatkua edelleen.

Sillä elämä ei lopu, sillä niin

sokeanakin voit kurkottaa unelmiin.

Silloin kosketan itse unelmaa,

se hipoo jo sanana jumalaa.

Sirkka jätti entisen pellon,

jätti hyvästit ja sanoi hei.

Hän myi pian setänsä sellon,

sillä ystävyys hänen ajan vei.

Se hyvä ratkaisu oli ja niin,

sirkka ja kaneli yhteen vihittiin.