Valua uurnattomasta sydämestä

Rakastan sinua ikuisesti,

vaikka sivua käännetty on,

tuulet pyyhi eivät rauhallisesti,

rikkovat, jo olen turvaton.

Loihdin itselle viitan, ja pelon,

veri huulillain rauhaton,

tuuli kuivaa sydäntä,

luut pakastuvat,

ja olet lähempänä.

Lämmin on olla keinuessa,

sokerikuutiossa,

siinä jossa

makeus on kaikkeutta.

Sua olen katsonut,

kuin pientä ruukkua uurnaa,

yhdyn itkuun,

sydämeni puolestasi vuotaa

verta, jota ei koskaan vuotanut.