Velatonta ja makeaa

Yläviistosta valo laskeutuu,

karamellin tuoksu ja jouluinen suu,

vain uutteraa ja rakasta,

vain uutteraa ja rakasta.

Hohde käy kuin luminen juttu,

niin hamuaa kynttilän valoa,

se tuttu

käy tuuli ja viima,

ei palella piina.

Ylhäältä valon saan,

sitä halaan läpi maan

tulvivan ja synkän,

vellovan ja jyrkän,

sillä ei nostetta kultaista olekaan

ei nostetta, ei mitään muutakaan.

Ei mitään muutakaan,

ei velkaa,

               ei kaulinta painavaa,

ei hattaraa,

tai viinaa makeaa.