Kirjoitus kuin synti

Suurimmalta taiteilijalta, ken koskaan on elänyt päällä maan, mä sanat seuraavat lainaan: Ollako perikuva ihmisen vai jumalan, vai eikö olla senkään vertaa kuin ulospäin näkyy. Se ken uhmaa järjestystä, lakia ja valtion rakkautta, saakoon omaan helvettiinsä vajota. Sil’ ei ole päällä maan arvokasta kimppua, eikä kultaa, jota kaivata – ei rakkautta, jota janota. Hän liehuttaa päätäin kuin korsi liikkuu matkassa tuulien. Takilat kiinni lyövät, ja matkani rosoinen lie. Vaik’ minkään vuoksi uhrautua ei hän saanutkaan aikaiseksi mun, silti hän ja hänen nimensä kiveen jäi kuin historia – nimi tuo hakatun. Ei verta, ei loistoa, ei tähteä, eikä ylistystä hänen haudallensa lankea. Vain sylki, hampaat ja iva, ne häntä vainoavat. Se ken kerran nimensä kirjaan laittoi, hänen viimeisin sanansa itseltään pään irti taittoi. Jäänyt ei historiaan miehen mittaa, sillä mahtavampaa petosta kuin minä, ei voi kukaan kirjoittaa.