Vie vieraalle maalle, jonka pilvissä pääni on ollut

Elvyttää syväjää ilmeeksi,

rutistaa rinta kauniiksi,

häivyttää paino kaikkien,

luopua sanoista jumalien.

Arvoitus salaa kiehtovaa,

löytää voi toisen maan,

kasvavat puomit purjeille kölin,

unohtunutta, mut’ purppuraa.

Ripaus taivaan tähti suolaa,

mauksi ihmisyyttä somaa,

maljaan tai pikariin valuttaa,

koristeeksi pehmeyttä hän lupaa.

Uskoin sulle eleen tän,

perhonen poskille polvistui,

vuorten huiput, rinteet, laaksot,

lakastuu kainoinkin uni.