Elämä kommenttiraidalla

Eräs mainitsi asian ääneen. Mainitsi, ettei tulevalla ole väliä, ettei tulevaisuutta voida tulkita edes mahdolliseksi näillä eväillä. Huvittavaa, näillä eväillä – tarkoittaen taitoja, jotka ovat kiinni ihmisen luonteessa ja luonnossa. Kuinka saavutat tulevan, jos et edes yritä?

Ulkona sataa vettä. Vesi tärisyttää hermoja ja ikkunalautaa. Rauhallinen, mutta vakaa tuuli painelee ikkunaa. Lämpötila on laskenut ja on viileää. Tasainen sade saa aikaan uppoamisen. Uppoan takapihan multaan, niin kuin hukuttaudun tasapaksuiseen massa-ilmentymään, enkä elä, kuin minulle on sen mahdollisuus annettu. Kuinka vain kaivaisin kuoppaani pois, en saisi sitä täytettyä. Elämällä on kuopanlainen ominaisuus, et voi täyttää sitä, ellet muuta asioita ja jos silloinkaan. Elämäsi jää kuopaksi, elämälläsi on ei ole täytettä.

Istut vain yksin kuopan pohjalla. Lapio saattaa olla vieressäsi. Joku saattaa tarjota kättä kuopan yläpuolella – milloin muka uskoisin pelastukseen, varsinkaan ylhäältä saatavaan, kun kerta olen jo niin syvällä, etten edes yritä päästä pois.