Maalaa kirja liikkeillä eläytyjän

Taitelija haluaa maalata taulun. Hänen mielessään on kuva. Hän katsoo työtään ja vertaa sitä ajatuksiinsa. Hän näkee työnsä. Hän näkee ajatuksensa. Hän näkee.

Tanssijan tekee mieli tanssia. Hän saa koreografian tai muovaa sen itse. Hänen edessään on peili, hän katsoo siitä liikkeensä ajatuksensa mukaisiksi. Hän näkee työnsä, näkee uhrauksensa. Hän liikkuu.

Kirjailija miettii hetken. Hän pohtii mielessään pitkään. Kirjoittaa muistiin. Näkee ja muistaa. Lopulta kirjoittaa hän, mitä sitten ikinä lukijat lukevat. Lukijat näkevät.

Sanoilla ja teoilla, liikkeillä ja kivulla, uhrauksella ja hypyllä tuntemattomaan – ei, kuten taiteilija näkee taulunsa. Ei, kuten liikkeitään tunnistava tanssija. Kirjailijan sanat eivät kuvaa tätä illuusiota – jonka myös näkee. Työ ja elämä lähekkäin, ettei todellisuudesta tiedä. Uskoo pakenevansa pois todellisuudesta ja uhraa sen loukkaavastikin elämäntyönsä eteen. Hänet nähdään. Hänet kuullaan. Hänen läsnäolonsa tuntee, mutta hinta, jolla kaikki tämä on mahdollista, on puuduttavan raskas. Sitäkin koukuttavampaa, mitä enemmän sen antaa ottaa sinusta kiinni.