Ruoskin valo pimeyteen

On upeaa ajatella alkua,

on kaunista uskoa,

lienee juuri sitä,

jota me tahdomme.

Jääkäämme tähän hetkeen,

uneksikaamme taivaasta,

toivokaamme henkäyksestä.

Toivomme pieni,

olematonko?

Kultainen väri laskeutuu,

tumman punainen valo kirkastuu,

valo taittaa tunteita,

kaitaa totuutta,

kuulee ja tahtoo,

saa,

vain sillä voi hän

tavoittaa.

Tuntuu loppuvan,

sulosoinnut,

nuo valon varjelukset,

sanojen palo ja

totuuden ruoska.

Katson peiliä,

otanko osasen?

Katson itseäni,

halkaisenko toiveesi?

Otan palasen ja tarkennan,

tunteeni tuhoisat

edelleen olemassa olevat;

hävisin.