Ylevästi blehojen takaa

Unohtaa tyhjyyteen pelkonsa,
jättää se madafakin viestillä.
Luopuako ikuisesti kuolemasta,
ehkä se hullu pyörähtää ympäri.
Siihe piruettiin en tohdi megeen.

Mitä teen ulkona kun en pelasta
kahdeksi viipaloitua maailmaa?
Käsissäni on rutto ja natsimätä,
vaan omaa sydäntäni kuuntelen,
kun lapsilla nälkäisillä on hätä.

Antaisitko minulle anteeksi ivani.
En minä ketään ajattelekaan kuin
itseäni ja omaa napaani, kun sinä
esität puheen toivosta, uskosta ja 
tasa-arvosta. Olen tyystin hiljaa.

Orvon lapsen söpöt kasvotkin
saa oksentamaan kaupungivalot
tähtikartaksi, kanneksi jonka sä
voit nähdä, tuomita. Elämä SIT
on turhaa. En halua rukouksiasi.