Vihellä tuuliseen virtaan, hymyile ja rakasta

Hän rakastaa minua päivällä

tapa hypähtää, tapa heiluttaa

kättään, käsikkäin kuin kävellä

pitkin onnen maata, harmoniaa.

Hän uskoo ihmeisiin, tiedän.

Hymy jos yllättyy, nauru muuten.

Ikijäksi hän tietää senkin,

Sanan yhden voimaa tahtoen.

Hän vuodattaa yhden kyyneleen.

Kun itkee onnesta ja ikävöi,

ainakin sataprosenttia prikuilleen,

Se tekee meistä nii söpöi.

Hän on surullinen sunnuntaina.

Hän kaipaa kilometrien päähän.

Nojatuoleissa aika näivettyy

hidastuu ja katoaa.

Hän rakastaa minua yöllä

pitää kättäni hyvänä, hellii.

Huomenta rakas, sanoo.

Hyvää yötä ja suutelee.

Hän rakastaa heti minua aamulla.

Hän rakastaa heti kun elämä herää.

Heti kun kädet pienokaisen ottavat

sormenpäästä kiinni.