Keveys

Minä näin unen, jossa vääriä teitä viitoittivat
harmaisiin neuleisiin pukeutuneet lippalakkipäiset
miehet, opettajat.
Unessa minuun katsoi keski-ikäinen joukko ihmisiä
suojatien vierellä, ja he nauroivat kovaan ääneen, joka
helisi, soi.
Mies käveli edessäin, kädet tiukasti selän takana, kuin
uskotellen leikkiin; kummassa kädessä mulla on onni?
    Eteenpäin, aina.

Minä näin eilen unen, jossa elämääni väritti
kaikkeus. Sinä uskoit minuun, kun kukaan muu ei
uskonut, tahtonut.
Kun maailma jäi paikoilleen, kun maailma pysyi eikä
pois ollut minulta minuuteista hetket, kelloista aika.
Yksi, kaksi.
Unessa minun oli kevyt. Olen vieläkin sama hyvä
ihminen kuin eilenkin. Minua eivät koetukset määritä,
eivät, koskaan.

Voima, joka kaikuu läpi kuutiokaarien saumojen. Aine
ulkona määritettyjen lakien. Koetukset nuo harhakuvat,
unta; utua.
Niissä vellova ei löydä totuutta, valoa. He eksyvät kuihtuen.
Maailma on aina enemmän. Muista tämä.
    Muista, aina!