Keinulauta

Meistä toinen on aina läsnä. Oli hetki kahvilassa, pyörävajassa tai työpaikalla, meistä toinen on aina hetkessä. Rakentaisin museoon näyttelyn siitä, kuinka mieli jaetaan kahteen erilliseen. Kuinka soluista saadaan eri tulokset ja kuinka se säilötään eri petrimaljoihin. Meistä toinen on aina läsnä.

Emme juokse pimeyttä karkuun. Emme katsele sitä silmiin. Me katsomme alas. Yön mustimmassa kellonlyönnissä toinen meistä kertoo sinulle salaisuuden, jota et usko todeksi. Toinen meistä tietää sen olevan totta. Sattumanvaraiset ihmiset häiritsevät. Heidän tulisi kaikota.

Vettä sataa. Tiedämme molemmat sen, vaikka vain toinen todistaa tosiasian. Haluan olla vierelläsi, sillä tunnen sen olevan oikein. Meistä toinen ainakin, tuntee. Älä katso alas. Pyydän.

Skeittilautapoika on kadottanut ystävänsä. Hänen on vaikea löytää sanoja suustaan, jotta ilmaisisi itseään hyvin. Ota tämä hetki, toinen meistä sanoo ja tervehtii. Poika tuskin tunnistaa pimeässä, mutta huomioi meidät vaistonomaisesti.

Me olemme olleet yhtä kauan. Miksi meistä toisen tulisi lähteä toiseen suuntaan? Kaiketi kaikessa meillä on syy. Hengitämme syystä. Hengitämme syystä. Vaikka kuinka haluaisit kiertää tosiasian, sitähän sinä haluat: tilaa. Ja meistä toinen on aina läsnä.