Veden paino

Minun syntymämerkkini

on syvää unta, ironiaa se kukkii.

Lailla vahvan ruosteiseni, hän jää,

ilmeeni, kasvoni hän vääntää.

 
Kenties ei minun taidot

Ollut nämä nyt tai juuri

Painan sinut alas

Vesi tulvi ja hukkuivat airot.

Veden varaan jäävä nyt oon

Kettingeistä hän sen ikuistaa

Pyörteestään ennakkoon

Koetan lippuni lunastaa.

Meille ei varat riittänyt

Taivaan he meillekin myivät, kalvaan

Tie viertää alaston, hän jää.

Hunnun tai ajan viittaan,

Hän jää.

Näytä mulle se kun ollaan

Anna mulle siitä jäävät

Anna mulle se mitä oot

Peitä vetehiseen käyvät

Hukkuvat airot

Me uimme taas vastaan