Pietarin risti

Kylmä ja tuska hiki,
lämmennyt ei asfaltin
synkinkään piki.
Astuin lähelle sydäntä,
ristittyä, väritöntä.

Muistot on siinä kun
kukkanen jos toinen,
toisena päivänä mun,
lakastuu. Ja lakastuu.

Unohtaneen muisti on,
Pietarin risteyksessä kii,
se koskee, jos muiston
nostaa, herättää tai kuorii.

Jo hetken maailman
ajattelu ei,
kahta naamaa poistanut,
kolikko oli palanut.

En tohdi sinne.
Palata koskaan en,
ehkä vielä katselen
Läpi iän ja totuuden.

Kunnes tie vie risteykseen taas
Katsot minuun ja minä sinuun.
Valotolpat taipuvat varjoon.
Miedon, rajun, vain rakkaudellas
Mä luokses ain tuun.

Unohtaneen muisti on,
Pietarin risteyksessä kii,
se koskee, jos muiston
nostaa, herättää, kuorii.

Lennän kauas aina pois
päin susta, pimeään mattaan kuun.
Risteyksessä, sydämessä
oot kotona, ja aina luokses mä tuun.