Kivinaula

Se täydellinen elämäkään

ei joskus tehnyt järkeä,

ei ollut oikeaa tai väärääkään

maahan se jäi itkemään.

Jospa siis vain annetaan,

tämän olla, ja unohtaa,

synkät lähdön hetket nuo

olla siinä, mitä aika tuo.

Toivoa ei tarvitse

parempaa en palkitse.

Lasilliset nostetaan

meille ja mitä muistetaan -

kuinka rakkautemme juo.

Kenties vielä löydät sen,

esteettömän kynnyksen

ja ovelle kuin ennenkin,

saavut vielä nauramaan.

Kauniit soinnut päällä maan,

hautautuu ja vajoaa -

lupauksia vanhoja,

ei koskaan voi perua.

Antaa armon käydä sen,

läpi iän ja totuuden

antaa kasvuvoimansa.

Nehän ovat kivinauloja.