Sytytä valot jo

Aika muuttaa asioita,
juurtuvista joutaviin, joita
pitkän pimeän olioita,
pahan ja hyvän astioita.

Rumuutta halajaa,
ehdollista vankeutta ihanaa.
Anna minulle draamaa,
sylje suolaista hunajaa.

Vankeuteen jäädään,
kahleet ihosta revitään.
Tavoittaa tahdon,
pitkän tien kivisen,
jota ollaan nuoltu.

Kostonhimo ja luovuuden puute,
sydän ja mieli yhdessä,
ei elokuvaa paremmuudesta,
ei elokuvaa unohtamisesta,
ei elokuvaa kirjoittamisesta,
ei talojen polttamisesta,
ei DaVincista,
ei KukkaRogku Gagasta,
ei kalevalalaisesta miehestä,
ei menneisyydestä,
ei elokuvaa päiväkirjasta.

On valvottava,
kunnes valot sammuvat.