Dynaaminen jatkumo

”Suurisieluinen ei pienten asioiden takia asetu mielellään alttiiksi vaaroille, koska hän arvostaa harvoja asioita. Mutta suurten asioiden yhteydessä hän uhmaa vaaroja ja on valmis uhraamaan henkensä, koska hän ei pidä elämää elämisen arvoisena millä ehdolla tahansa.” –Aristoteles

 Olemme kokoontuneet perinteen mukaisesti tänne sankarihautausmaalle, ja jokainen ympärillämme tuntee täällä lepäävän historian. Siihen, että historia on tuonut meidät yhä tietoisemmaksi menneisyydestämme, vaaditaan tapahtumia ja kykyä muistaa. Myös tapahtumia, jotka eivät ole kauneimpia välähdyksiä.

 Tänne Suomen toiseksi suurimmalle sankarihautausmaalle on haudattu talvi- ja jatkosodassa menehtyneitä lappeelaisia, lappeenrantalaisia, lauritsalaisia sekä karjalaisia että tuntemattomaksi jääneitä. Näiden, Aristoteleen sanojen mukaisten, suurten sielujen käsissä oli puolustaa sitä ainoaa asiaa, joka silloin oli vaarassa meiltä kadota: vapautta. He uhrasivat henkensä, eivät vain oman vapautensa, mutta monien heidän jälkeensä syntyneiden sukupolvien vapauden puolesta, kuten meidän täällä tänään.

 Uusina ylioppilaina minä ja minun ylioppilaskollegani olemme tehneet pitkän matkan. Me olemme tutkineet menneisyyttä, oppineet nykypäivästä enemmän ja varautuneet tietoa varastoimalla yhteistä tulevaisuutta varten. Tässä me nyt olemme. Olemme saaneet valkoisen lakin ja seisomme täällä kauniissa Suomen suvessa. Tieto päässämme, pelko tulevasta rinnassamme.

 Yhtälailla tämän sankarihautausmaan suuret sielut tekivät pitkä matkan. Heillä jokaisella oli kokemusta menneisyydestä. Heistä jokainen sai elää nykypäivää, joka on meille historiaa: sodan tuoma pula-aika ja pelko vapauden menettämisestä lisäsivät epävarmuutta tulevasta. Heillä kaikilla oli kuitenkin oma tulevaisuus edessään. Vaikka he eivät saaneet mahdollisuutta samanlaiseen tulevaisuuteen, kuin me saamme tänä päivänä, niin yhden asian he varmistivat ja löivät lukkoon: yhteisen tulevaisuuden, joka antaa meille jokaiselle oikeuden ja vapauden hengittää tätä ilmaa, ja ylpeyden olla suomalainen.

 Heille me annamme kiitoksemme, meille he antoivat elämänsä. Se ei ehkä ole kaikista vaihtokaupoista reiluin, mutta sitä pientä pelkoa tulevasta kuunnellen, me huomaamme arvostavamme heidän tekojaan tämän maan puolesta. Meidän pelkomme yhdistyy ylpeyteemme, ja ne luovat ajattoman suomalaisen sisun. Pelkomme yhdistyy ylpeyteemme näiden sankareiden puolesta, eikä huominen tunnu mahdottomalta.