Lapsivedessä on lämmin

Syntymästä lähtien olen tuntenut paloa sydämes-

säni. Jo ennen ensimmäistä kosketusta ulkoilman

kanssa, minä leikin pumpun rytmiin tanssien. 

Silloin sydän oli vasta juurtunut. Se ei ollut täy-

dessä loistossaan. Se oli vielä kiinni.

Juon hiljaa, ilman että hengitän. Juon pitkään, 

ilman taukoa. Kun vesi loppuu, minä hengästyn

ja huohotan. Olen nolo. Heikko, kun ei edes vet-

tä jaksa ja ole kykenevä juomaan paljon tai nope-

asti. Tuntuu, kuin sisuskalut vettyisivät kuin mär-

kä sieni homehtuu ja turpoaa. Oloa ei saa pois.

Kun sydän on kasvanut, sitä käytetään. Se hedel-

möittyy ja puhkeaa tuottaen hedelmää. Joskus he-

delmä on väärä, ja maistuu kirpeältä. Joskus sitä

toivoo, että hedelmä olisi oma pää, jonka voisi uu-

sia. Solutkin uusiutuvat, miksi minä en uusiudu tai 

muutu, kuten normaalit. Muut.

Joskus tuntuu siltä, että haluaa hukuttaa itsensä lap-

siveteen. Palata siihen, mistä alun perin on saanut 

alkunsa. Pinnan alta lähdin. Pinnan alle päädyn. Lapsi-

vedessä on lämmin, mutta keho jäätyy ja kangistuu.