Viikunamehua

»Lasillinen vain» sanoin tarjoilijalle. Kummastunut pöytäseurue ympärilläni tuijotti minua pitkään. Annoin heidän katsoa, eihän minussa ollut mitään vikaa. Odotin rauhassa tilaustani, vaikka karaokeillan riemu ja railatus viilsivätkin tunnelmaa. Jos haluan unohtaa sen metelin ja tilanteeseen sopimattomuuden, en vain kirjoita siitä. Hymyilin itsekseni. Huvituin ehkä liikaa, sillä pöytäseurue siirsi jälleen mulkoilevat silmänsä minuun päin. Vakavoiduin, vaikka tiesin sisälläni nauravan. Voisin jättää tämänkin pois.

»Lasillinen» sanoin tarjoilijalle. Naapuripöydässä seurattiin liikkeitäni, mutten välittänyt. Olin täydellisesti itsetuntoni rakentanut, ei minussa ollut vikaa. Oli hiljaista, joten en jännittänyt ja odotin tilaustani rauhassa. Hymyilin, koska minua hymyilytti. Kukaan ei katsonut minuun, kukaan ei huomannut. Oli rauhallinen ilta kotikaupungin kuppilassa.

  »Tässä teidän» tarjoilija toi minulle viestinsä mukana mitä tilasinkin.

  »Kiitokset ja illanvietot» totesin siihen päälle ja tippinä tarjoilijalle annoin lämpimän hymyn ja nyökkäyksen. Tarjoilija poistui, mutta huomasin hänen ajattelevan samaa kuin minä. Sitä täydellisyyttä, joka kiiltää näiden taivaansinisten silmieni takaa.

  Pian viereiseen pöytään laahusti raskaasti humaltunut mies. Ajattelin, ettei tuo ainakaan ole minun unelmieni prinssi, sillä minä vähintään olen prinsessa hänelle. Hajosin yhtäkkiä viikunamehu suussa, jolloin se pärskähti kaikkien huomiota herättäen pöydälleni.

 »Prinsessa maailmalle» nauroin kevyesti, kun samassa kaikki baarin ihmiset tuijottivat minua erittäin arvostelevasti. Voin niin jättää tämänkin pois, ajattelin itsekseni. Ei minun tarvitse tällaista sietää.

Tarjoilija toi minulle tilaukseni. Kiitin häntä ja hänelle tuli hyvä mieli. Huomasin sen hänen poistuessa viemään muita tilauksia pöytiin. Olinhan täydellinen. Muotoni olivat kuin enkelillä, vaikka luonteeni saattoi lähennellä sitä päin vastaista. Ei se minua haitannut, tiesin omat rajani. Tiesin, ettei minulla ole rajoja. Hymyilin jälleen itsekseni.

  Viereiseen pöytään kuitenkin raahautui umpitunnellissa poukkoileva keski-ikäinen mies. Kaukana minun valtakuntani kuninkaasta, ajattelin. Diktatuuri mieluummin siihen valtakuntaan, ja minut kruunataan hallitsevaksi kuningattareksi. Ajattelin täysin hiljaa. Hymähtelin välillä, samalla, kun join minun viikunamehuani.

  Pelkäsin, että mies ottaisi minuun kontaktia, jonka hän sitten lopulta teki. Ajattelin itsekseni, että hän voisi olla rikas. Voisin saada hänen myötä vaikka sen valtakunnan, josta unelmoin. Aloimme jutella. Tovi vierähti ja toinenkin. Viikunamehuni muuttui pian kitkerämmäksi tequilaksi ja suolasin itselleni lisää haavoja itsetuntooni. Maistuipahan hyvälle.

  Ilta jatkui odottamattomasti. Lähdimme baarista täysin iloisina ja riemukkaina. Kävelimme pitkään käsikynkässä asfalttikatuja pitkin, kunnes pian mies työnsi minut sivukujalle. Kaikista rimpuiluistani, kaikesta siitä täydellisyydestäni huolimatta hän sai riisuttua minulta kaiken: vaatteet, itsetunnon, unelmat ja mielenterveyden. Hän heitti ne pois, kuin tipin tarjoilijalle. Menetin kaiken. Minut raiskattiin. Minua pakottaa vieläkin rinnoista. En saa kuvaa päästäni, kun mies nuoli niitä rakeisella kielellään kuin donitseja. Kun kaikki oli ohi, lupasin itselleni yhden asian.

Pelkäsin, että mies ottaisi minuun katsekontaktin. Join minun viikunamehuani rauhassa, kunnes hän istuutui pöytään. En tiedä, jostain vain päähäni iski ajatus, että hän voisi olla se minun mieheni kuningattareksi. Hymyilin lempeästi takaisin.

  »Te olette kaunis nainen. »mies totesi hiukan sopertaen.

  »Kiitos vain. »vastasin nopeasti, mutta rentouduin pian.

Pian pöydät notkuivat herkuista ja juomista. Tequilaa ja donitseja oli laseittain ja kasoittain. Tiesin, että mies olisi rikas. Ei olisi pitänyt epäillä hetkeäkään. Olin täydellinen. Nauroimme yhdessä ja pidimme hauskaa.

  Lopulta ilta alkoi kohdistua loppua päin. Mies totesi, että lähdetään yhtä matkaa pois. Hiukan turvonneena päästäni tokaisin, ettei ongelma mikään kanssasi ole mennä kanssasi. Tajusin myöhemmin sanojeni tyhmyyden. Ne olivat huonossa järjestyksessä. Nauroimme haljetaksemme.

  Kävelimme pitkiä asfalttiteitä pitkin ja lopulta erkaannuimme. Menin kotiini ja kävin nukkumaan. Kaikki hiljaista ja rauhallista, eikä kukaan häirinnyt minua ja täydellisyyttäni missään.