Lintu ja alus

Ilmalaiva ja kuhankeittäjä viettivät iltapäiväänsä tammenterhojen lomassa kesä kuumalla. Pilvien tarhat taivaan tyynessä sinityynyssä lipuivat ohitse tuulen vireen saattelemana. Kantta koristivat myös pilvien hikipisarat, sateet huomisen ja ehkä ripauksen ukonilmaa. Ilmalaiva sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen:

  »Onko kaikki hyvin?»

  »Millä saralla?» kuhankeittäjä kysyi nostaen hivenen päätään vaan silmissään ei muuttanut virettä mielialassaan.

  »Vaikutat jotenkin siltä, että jotain olisi mielesi päällä, rakas» pienen tovin jälkeen ilmalaiva sanoi turvaten päänsä rapsuttamiseen.

  »En tiedä»

  Tätä seurasi pitempi hiljaisuus. Kuuman kesähelteen raskas painonnosto tulevan sateen välttämiseksi ei onnistunut, joten hiki virtasi sitäkin ahkerammin. Kuhankeittäjä vain katsoi pois. Taivaan tahrat hiljensivät vauhtiaan, jäivät kuuntelemaan. Kuhankeittäjää ärsytti. Ilmalaiva vaistosi tuulensuunnan muuttuneen, vaikka tuulen vire oli lakannut yhtälailla puheen kanssa. Ääntä pienintäkään ei maailmankaikkeus päästänyt. Vain kitka ajatuksien ja toisen puhumattomuuden välillä raastoivat kynsillä selkää myöten.

  Kuhankeittäjän kasvoilta näkyi virheellinen ajatus. Ilmalaiva oli nähnyt sen aikaisemmin lentäessään Saksan yllä. Suuret peltoaukiot kuvastivat mitäänsanomattomuudellaan kuhankeittäjän kasvoja. Ilmalaiva ei saanut itselleen mielenrauhaa. Hän ei voinut menettää tärkeää kuhankeittäjää.

Kuuma kesäpäivä hiillosti, ja lopulta kuului raksahdus. Kuhankeittäjä avasi nokkansa. Ilmalaivan sisälmyksissä tuntui, kuin olisi liian monta ihmistä yhtä aikaa kyydissä. Ilmalaiva oli valmis, mitä oli juuri kuulemassa.

  Kuhankeittäjä lopetti kesken. Ilmalaiva jäi miettimään. Hän istuu kuuman kesäpäivän iltahämärässä ja pohtii, olisiko voinut sittenkin sanoa toisin. Ilmalaiva ei häpeä kalpeaa itseään, vaikka hän voisi runnoa itsestään ilmat pihalle. Kuhankeittäjä on aivan liian tärkeä hänelle menetettäväksi, ja sen hän tekisi, jos itseään rankaisisi. Kuhankeittäjä sanoi ja lähti lentämään. Ilmalaiva jäi iltahämärään ja istuu siellä yhä. Ilmalaiva on yksin. Yksin kuten kuhankeittäjä haluaisi olla, vaikkakin ristiriitaisesti. Ilmalaivaa pyörryttää. Hän haluaa auttaa, vaan pettyy, ettei osaakaan. Kuhankeittäjää ilmalaiva kaipaa kuuman kesäpäivän hämärässä. Kuhankeittäjää ilmalaiva ikävöi. Ilmalaiva ei pääse lentoon, hän ei voi lentää. Ei ilman toisen siipiä.