Pelottava, suuri kasvava

Tummat silmät uhkasivat toisia kirkkaita edessään. Toinen ei uskaltanut liikahtaa, ei itkeä, ei hengittää. Ilma sakkaantui ja paksuuntui. Sitä pystyi jo halkomaan veitsellä. Ehkä toisen lepo ei riittänyt. Ehkä toinen ei siitä piitannut. Tunne oli vahva. Tunne oli tappaa.
Ukkonen jyrähti ja mustavalkoinen maailma räjähti kummankin ympärille. Toinen tarttui toista kaulasta ja toinen tunki sormiaan toisen kasvoihin. Kumpikin halusi repiä toiseltaan pään irti. Kynnet viilsivät posket auki ja hampaat irvistivät toisille narskuen. Rankkasade syttyi palamaan, kuin diesel yössä leimahtaa. Jokainen pisara poltti kuin kiukaan kivi iholla. Pisarat syöpyivät ihon lävitse ja rankaisivat kumpaakin.
Tuuli yltyi. Toinen veti kätensä pois toisen kasvoiltaan ja mäjäytti sillä toisen kasvoja. Tuuli tempasi irronneet repien heidät maasta. Ilmavirrat ja revenneet puunrungot täyttivät sotatannerta. Pyörre yltyi. He saivat otteensa toistensa kauluksista uudelleen. He sinkoilivat halki ilmojen kiinni toisissaan. Irvistivät toisilleen ja huutaen kirosanoja. Kumpikin uhkasi tappaa. Paine tiivistyi ympärillä prestissimoksi. He työntyivät yhä ylemmäs ja yhä korkeammalle. Hiukset ravasivat ja kyyneleet laukkasivat paikoillaan heidän päidensä ympärillä. Vaatteet repeytyivät ja hakkasivat kehojansa vasten.
"Nähdään toisella puolella!" toinen huusi räkäisellä ja kalkkeutuneella äänellä, jota karvasi lentävät roskat.
"Ilomielin!" toinen paiskasi toiselle ja ponnisti itsensä kiinni toiseen. Hän repi toisen hiuksia tumpuittain irti.
Pyörre heitti heidät niin korkealle, että he huomasivat kiitävänsä kohti maata. Iho kuumeni. Vaatteet paloivat poroksi. Hiukset kärähtivät liekkeihin ja leimusivat yön pimeimpinä hetkinä. Maa lähestyi heitä uhkaavasti. Toinen koetti kuristaa toista vielä hengiltä. Toinen repi toiselta silmiä päästä. Maan pinnan kykeni jo haistamaan. Kynnet repivät kuumaa ja juuri tuleen syttyvää ihoa kuin vesikauhuinen koira. Kummatkin huusivat kurkkunsa suoriksi. Kilpailu, jossa toinen jää alimmaksi törmäyksessä, heitteli heitä alati pyörivässä kaaoksessa. Meteli kasvoi eksponentiaalisesti ja korvissa räikyi ylikontrastiset huudot. Maa hyökkäsi heitä kohden. Se kasvoi silmissä. Kummatkin sulkivat silmänsä törmäykseltä, joka jysäytti maat ja vuoret sijoiltaan. Pellot saastuivat ilmi napalmiin hetkissä, kalliot murenivat paineaallosta.
Jäljelle jäänyttä ei voitu tunnistaa. Jäljelle jäänyttä maata ei voitu pelastaa. Jäljelle jääneitä ei ollut. Jäljelle ei jäänyt mitään.