Kaunis puna auringon

Lämmin paiste viiletti selkääni myöten. Istuin ja nojasin ikkunaa vasten. Jalkani toimivat levottomina, mutta raukeina. Oloni oli tyyni kuin hiljaisuus ympärilläni. Suljin silmäni hetkeksi. Aurinko loisti vielä takaani, lämmitti selkääni. Lämmin ja kirkas valo hehkui lävitse kehoni, lävitse keuhkojeni aina sydämeen saakka. Sydämeni sykki jo aavistuksen lujempaa. Kasvoilleni ilmentyi hymy, jota en saanut irti kasvoiltani. En halunnutkaan. Vaikka näin pimeää, vaikka oli hiljaista – tuntui, kuin joku olisi edessäni, puhumassa minulle ja lämmittämässä minua.

Avasin silmäni. Kello näytti jo tarpeeksi. Sydämeni alkoi hakata sekuntiviisarin tahtiin, poskeni alkoivat hehkua luonnon punaa pintaansa. Naurahdin itselleni, nousin seisomaan ja lähdin kävelemään. Jalkani saivat vihdoin työtä, vaan sohjona ne minua kuljettivat eteenpäin.

Laahaavat, innokkaat, väsyneet ja toiveikkaat jalat kulkivat alas mäkeä. Jaloissani tunsin kepeän värähtelyn, tämä nosti ajatuksen päähäni. Ajatus sai valtaansa koko kehoni. Aika pysähtyi ympärillä. Ohikulkijat etenivät hitaan rauhallisesti, päämääräisinä ja tarmokkaina. Itse katsoin sinun sivuprofiiliasi, tunsin ajatuksen ottavan minun päätäntävaltani yhä enemmän ja enemmän.

Aurinko sokaisi hetken verran, aika näytti kulkevan taas radallaan. Otin kädestäsi kiinni ja tukeuduin siihen. Pidin sitä hyvänä.

Sydämeni heittää volttia. Kuin taivaantähtien jokaisen kulkusuunta olisi lävitse pääni. Silmäni sumenevat. Oloni on sekoamispisteessä, olen ajatuksista riippuvainen. Kehoni ei pidä itseään enää kiinni maassa, vaan siintää taivaan sinisiin silmiin. Harmaat pilvet väistyvät, kuin auringon oikea valo osuu niiden pintoihin untuviin. Taivaalla silmäni eivät ole sumeina, vaan värjäytyneet samasta sinestä, josta tunnettu on sininen kulta – aarre, jonka löytää voi, kun sateenkaaren saa kiinni ja laittaa pieniin lasipurkkeihin. Moneen pieneen lasipurkkiin asetettuaan, se hohkaa maan mammonaa suurinta – itse rakkautta.

Niin aurinko painuu taakse horisontin. Sen viimeiset säteet leikkivät kasvoillani. Sanon hiljaa kuiskaten sanoja. Katsot minuun ja nyökkäät lempeästi. Katson silmiisi, uppoudun niihin. Ankkuri, jonka heitin irtosi ja tippui pois. Jäin silmiesi pyörteeseen ja pääse irti en. Suljet yhtäkkiä silmäsi, kokoan itseni. Vaan ajatus. Ajatus saapui mieleeni. Vallatessa kehoani se saa ajan hidastumaan. Silmäsi ovat edelleen suljettuina. Aurinko on vielä horisontin yllä, vaikka se juuri laski sen taa. Sen säteet matelevat ajanvastetta lämmittäen. Sydämeni sykähtää. Hengitän nopean henkäyksen. Silmäsi ovat vielä suljettuina. Nojaudun aavistuksen eteenpäin.

Ajatukseni sai minut valtaansa. Minä ajauduin liki kasvojasi. Uskalsin koskettaa.